KEVÄT TULEE -TÄNÄKIN VUONNA-

Itselleni kevät on vuodenaikana voimauttavaa ja energiaa tuottavaa aikaa. Ehkä stereotyyppistä ajattelua, mutta motoristina tunnistan kevään alkaneen ehdottomasti huumaavasta tunteesta, on aika kiillottaa kromia. Tulee pakonomainen tarve siirtää autotallin takanurkassa uinunut matkakumppani vähintään tallin etuosaan valmistautumisrituaaleja varten. On aika suunnitella ja pohtia kevään ja kesän reissuja ystävien kanssa. Aurinko paistaa, päivät lämpenevät, hiekat on siivottu teiltä ja asfaltti odottaa, jos ei kuumana niin lämpimänä. Se merkitsee varmuudella, että juuri nyt, odotetusti, jälleen uusi ajokausi on täällä.

Kuten elämässä on tavanomaista, tämä kuvaus keväästä on vain yhden hetken totuus ja näkökulma. Elämä on enemmän kuin olemassa oleva hetki. Minulle se tarkoittaa, että samaan aikaan, kun ensimmäinen kuvaukseni keväästä on kohdallani täysin totta, tähän kevääseen on sisältynyt myös henkilökohtaista kipua ja surua, läheisen ihmisen menettämisen muodossa.

Tämän henkilökohtaisen tason lisäksi kuluneet pari vuotta ovat olleet niin merkillisiä, ettei sellaista osannut aiemmin edes ajatella tai kuvitella. Viimeaikaisia ja ajankohtaisia tapahtumia pohtiessani tulee mieleeni, että onko koko maailma rikki? Koronan maailmanlaajuiset vaikutukset, joihin alkaa jo olemaan liian väsynyt reagoidakseen. Ukrainan sota ja siihen liittyvät käsittämättömät tapahtumat ja uutisten välittämät kuvat nostavat mieleen monenlaisia kysymyksiä lisää. Miten tällaisia asioita voi tapahtua? Miten ne vaikuttavat minuun, läheisiini ja koko maailmaan? Ukrainassa, siis ihan lähellä Euroopassa ihmiset ovat hädässä ja sodassa! Mikä erottaa heidät meistä ja miten voisin heitä auttaa?

Näin me ihmiset omien ajatustemme ja tunteidemme kanssa reagoimme. Kirjoitukseni alkoi hyvin erilaisesta tunnelmasta ja henkilökohtaisista kuvauksista ja päätyi muutamalla ajatussiirtymällä sisäiseen kokemukseen hätätilasta. Samaan aikaan nämä kaikki näkökulmat ovat todellisuutta, mutta eivät toisistaan irrallisia kokemuksia.

Meillä motoristeilla on usein tiedostamatonta kokemusta tilanteista, jossa huomiomme jakaantuu moneen asiaan yhtäaikaisesti. Moottoripyörällä ajaessamme, nautimme ilmavirran tunteesta kehollamme, tunnemme ilmassa ihania tuoksuja, näemme uskomattomia maisemia, tunnemme valppaan rentouden tilan koko kehossamme ja ajatuksemme pysähtyvät. Olemme vain tässä mutkassa ja hetkessä. Samaan aikaan on olemassa toinen totuus. Tiedämme ja aavistamme, että jokaisessa risteyksessä ja mutkassa saattaa tapahtua jotain yllättävää, johon meidän pitää reagoida.

On tärkeää, että olemme valmistautuneet toimimaan yllättävissä tilanteissa mahdollisimman ennakoidulla tavalla. Näissä tilanteissa kaikella tutulla, opetellulla toiminnalla, vahvistamme luottamusta siihen, että meillä ei ole hätää ja olemme turvassa. Turvassa olemisen kokemuksesta ja toiminnan opettelusta on ehdottomasti apua. Tämä pätee sekä ajamiseen, että tunteisiin ja erityisesti vaikeisiin tilanteisiin. Toivottavasti kevään kalenterissa on jo varattuna ennakoivan ajon kurssi tai ruosteenpoistoajo tai tästä taidosta tulee muulla itselle sopivalla tavalla esim. kaveriporukalla harjoitellen huolehdittua.

Tämä on tärkeää monella tavalla, sillä jos pelkäämme mutkassa, mistä tahansa syystä, eikä kehomme voi tai osaa rentoutua, ajaminen ei ole enää samanlainen nautinto. Näin omat ajatukset ja murheet, maailman kriisitkin vaikuttavat meihin ehkä huomaamattamme. Uutiskuvat sotatilasta ja otsikoinnit vaikuttavat meihin ja läheisiimme, olemme hätätilassa, kehossamme ja tunteissamme. Samalla tavalla kuin ennakointi ajaessa, tieto siitä mitä voimme tehdä auttaa myös nyt arjessa. Olemme mutkassa, jossa tapahtuu yllättäviä asioita, joihin emme pysty juuri nyt vaikuttamaan.

Mutkan jälkeen tarkistamme, miten on käynyt, mitä on tapahtunut. Kriisi on käsillä, koska jotakin yllättävää ja ehkä satuttavaakin on tapahtunut, käsitykset itsestämme ja ympäröivästä maailmasta
ovat ehkä pysyvästikin muuttuneet. Mutta silti, koska hengitämme, olemme elossa, voimme luottaa rutiineihin ja siihen, että kevät tulee taas!

Toistuvat rutiinit luovat meihin sisäistä rauhaa ja turvallisuutta. Sisäinen turvallisuuden tunne lisääntyy, jos voimme hetkeksi sulkea uutislähetyksen, hengähtää ja suhtautua itseemme ja läheisiimme myötätuntoisesti. Me saamme ja meillä on lupa keskittyä arkeen, tekemään välillä ja mahdollisimman usein, meille tärkeitä, merkityksellisiä ja hyvää tekeviä asioita. Koulut, työt, ystävät, harrastukset, yhdessä leikkivät ja nauravat lapset, “salaseuroihin” kokoontuvat teinit ja ajokauteen valmistuvat motoristit, kaikki nämä ja lukemattomat muut kullekin merkitykselliset asiat ovat juuri nyt tärkeitä, sisäistä rauhaa ja turvallisuutta lisääviä asioita.

Arki tuo meille turvaa ja myötätuntoiset ajatukset itsellemme sekä läheisillemme eivät tee meistä väärällä tavalla itsekkäitä. Murehtiminen tai pysyminen jatkuvassa hätätilassa, ei helpota itsemme, läheistemme tai maailmassa kenenkään vaikeutta tai kärsimystä. Silti monelle meistä on tärkeää auttaa myös konkreettisesti, jos siihen pystyy. Maailman järkkyessä ja monenlaisissa sisäisissä hätätiloissa on merkityksellistä, että voi pyytää ja saada apua. Tähän olemme esimerkiksi me, Motoristien kriisipalvelun vapaaehtoiset käytettävissä.

Uskon vilpittömästi, että myötätuntoiset ajatukset tekevät oikeasti maailmasta paremman paikan, yksi pieni ajatus ja hetki kerrallaan.

Myötätuntoisin ajatuksin, Klamydian sanoin: ”pieni pala rauhaa” teille kaikille alkavaan ajokauteen ja turvallisia kilometrejä toivotellen

Piia Salokangas, psykoterapeutti, motoristi, Motoristien kriisipalvelun vapaaehtoinen